ETUSIVU      /RISTEILYT      /HÖYRYLAIVA      /VARUSTAMO      /
 

Nuoruusvuodet merellä
1911-1918

Vuodet saimaalla
1938-2005

 

Paluu merelle
2005

 
S/s Norrkullan  tarina alkaa sisämaasta, Joroisten pitäjästä, vuonna 1911. Vastaperustettu yritys, Ångbåts Aktiebolag Nagu, jonka anomuksen Suomen Keisarillinen Senaatti oli hyväksynyt, tilasi Tehtaat Lehtoniemi & Taipale Fabriker -telakalta varustamolle laivan.

Varustamon omistivat turkulaiset vapaaherrat Otto R. ja Carolus Wrede, kauppias Victor Henriksson ja johtaja Sigurd Möller sekä Nauvon kirkkoherra Jakob Nordqvist. Alus maksoi "fyratiosjutusen mark", ja sen päämitat olivat 21,3 x 4,8 x 1,4 metriä. Höyrykone kehitti 100 indikoitua hevosvoimaa. Laiva sai kasteessa nimen s/s Nagu.

S/s Nagu vuonna 1911. Maalaus, Erkki Riimala.

Liikennöinti aloitettiin v. 1912 ja aluksen ensimmäinen päällikkö, kapteeni J. M. Karlsson miehistöineen kuljetti matkustajia Aurajoen varresta Nauvon eteläpuolelle ja Nötöseen.

Sotatilan aiheuttamat liikennerajoitukset vaikuttivat yhtiön kannattavuuteen. Niinpä alus joutui ensimmäisen kerran pakkohuutokaupattavaksi jo vuonna 1915. Uusi omistaja joutui kuitenkin luovuttamaan aluksen venäläisille sotilaille. Pakko-oton aikana, vuosina 1915-18, alus toimi huoltoaluksena Saaristomerellä nimellä s/s Njurok.

Sodan päätyttyä aluksesta kiinnostui Sipoolainen yhtiö, Norrkulla Aktiebolag. Kaupat tehtiin ja alus telakoitiin huomattavia muutostöitä varten. Kevät- talvella 1919 laivan runkoa pidennettiin keskeltä 13 ruotsinjalkaa (3,84 m).


Nagu Vulcanin telakalla 1919. Kuva Sjöhistoriska Museet vid Åbo Akademi.

Pääkannen hyttien yläpuolelle rakennettiin siltakansi ruorihytteineen. Laiva sai kylkiinsä valkoiset sivupellit jotka varustettiin ikkunoin. Loppukesästä alus sai uuden nimen, s/s Norrkulla, ja se jätti jäähyväiset Saaristomerelle ja siirtyi Helsinkiin.

Ennen II maailmansotaa maantieyhteydet olivat Helsingissäkin vielä alkeelliset ja suurin osa paikallisliikenteestä hoidettiin höyrylaivoin. Vilkas laivaliikenne suuntautui paitsi saaristoon myös rannikon taajamiin. Laivaliikenne oli tuolloin vilkasta. Pääkaupunkiseudulla toimikin tuohon aikaan lähes 50 varustamoa.

S/s Norrkulla kauppatorilla 1920-luvun alussa.

Kauneimman nuoruutensa, vuodet 1919-1938, Norrkulla liikennöi Helsingin vesillä.  Laituripaikka sijaitsi kauppatorin Kolera-altaassa, kääntösillan vieressä, josta se liikennöi Sipooseen, nimikkosaareensa Norrkullaan sekä myöhemmin myös Boxiin. Laivan kyydissä matkasi varakkaita helsinkiläisiä kesähuvilan omistajia sekä saariston omaa väkeä – kalastajia ja maanviljelijöitä.


Herroja daameineen s/s Norrkullan komentosillalla 1920-luvulla. Kuva: Georg ja Ellen Ahlgrenin albumi.

Matkustusluokkia oli kolme. Ensimmäinen luokka oli tarkoitettu herrasväelle. Tavallinen rahvas saattoi matkustaa toisessa ja kolmannessa luokassa, oman varallisuutensa mukaan. Suosituinta matkustaminen oli alakannella, laivan ruumassa. Täällä sijaitsi myös ”Roihala” – työläismiesten tupakkasalonki, jonne kunnollisella hameväellä ei ollut asiaa. Salongin savolainen nimitys kuvastaakin hyvin paikan luonnetta. Siellä polteltiin sätkiä, pelattiin korttia ja kieltolaista huolimatta naukkailtiin ”varpusia” eli pirtua.

Sodan kynnyksellä matkustajaliikenne siirtyi maanteille, ja yksi toisensa jälkeen alkoivat höyrylaivat kadota pääkaupunkiseudulta. S/s Norrkullan pelastus oli Saimaa, jossa sillä oli vielä monta työvuotta tiedossa. Se palvelikin reittiliikenteessä aina vuoteen 1975 asti ja jäi Suomen viimeiseksi ”joka laiturin matkustajahöyryksi”.

Mutta palatkaamme takaisin vuoteen 1938, jolloin Norrkulla jätti loppuvuodesta jäähyväiset pääkaupunkiseudulle. Laivan silloinen omistaja Trafikaktiebolag Sibbo Skärgård ajautui konkurssiin ja Norrkulla jäi seisomaan Hietalahden telakan rantaan.

S/s Norrkulla hylättynä Hietalahden telakalla 1938.

Sieltä sen ”löysi” Koivistolainen Victor Lenkkeri. Norrkullan viralliseksi kotipaikaksi tuli Viipuri, mutta liikenteessä alusta ei nähty, vaan se vietti loppukesän toimettomana Koivistolla.

Samaisen vuoden syksyllä laiva vaihtoi jälleen omistajaa. Sen pitkä taival Saimaan vesillä oli vasta alkamassa.


Norrkulla ei enää ollut nuoruutensa loistossa, vaan kaipasi ehostusta ja nykyaikaistamista. Alus telakoitiin Savonlinnan konepajalle, jossa siihen asennettiin mm. sähkövalot. Ajan hengen mukaisesti alus sai myös suomalaisen nimen s/s Saaristo.


S/s Saaristo oli Suomen viimeinen lähiliikenteessä käytetty "jokalaiturin" höyrylaiva. Kuva A-Lehdet Oy.

Yli kolmen vuosikymmenen ajan se palveli uskollisesti Säämingin kunnan asukkaita hoitaen sekä henkilöliikennettä että rahtia. Ajokausi oli pitkä, varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, joten laivalla on ajettu myös miehistöä koettelevissa kelirikko-olosuhteissa.

S/s Saaristo kokonsaarenlaiturissa tammikuussa 1975. Kuva: Jaakko Julkunen / HS

Vähitellen höyrylaivat kävivät vanhanaikaisiksi myös Järvisuomessa. Valtaosa niistä romutettiin tai muuten vain unohdettiin. Monen kattila ja höyrykone vaihtui dieselmoottoriin. Innokkaiden höyrylaivaharrastajien - Erkki Riimalan ja Kosti Turusen – ansiosta laiva säilyi höyrykäyttöisenä.

Laiva kunnostettiin perinpohjaisesti ja kastettiin s/s Figaroksi. Nimi sopi oopperakaupungin vesiä höyryävälle alukselle, mutta nimi ei kuitenkaan viittaa musiikkiin, vaan juontuu omistajan lapsuuteen, aikaan jolloin Figaro-niminen höyryhinaaja rahtasi tavaraa Viipurissa.

Lähes 30 kesää s/s Figaro palveli lomalaisia Savonlinnan vilkkaassa turistiliikenteessä.
 

Vuonna 2005 oli jälleen kerran aika kääntää uusi sivu s/s Norrkullan lokikirjassa. Kesäkuussa höyrypilli vihelsi viimeisen kerran Savonlinnan matkustajasatamassa ja kotimatka Saimaan kanavan kautta takaisin merelle alkoi.

Alus löysi itselleen kotisataman Hietalahden Sillilaiturista ja se nimettiin s/s HöyryJuhoksi.


S/s HöyryJuho Hietalahden Sillilaiturissa kesällä 2005.

Marraskuussa alus höyrysi räntäsateen saattelemana Isnäsiin, jossa se telakoitiin laajoja kunnostustöitä varten. Rungon lisäksi talven aikana kunnostettiin matkustajatilat ja laivaan asennettiin turvallisuutta parantavaa nykyaikaista navigointivälineistöä. Seuraavaksi uusittiin aurinkokannen lankut. Myös salonkien ulkopinnat saivat uudet mahonkiootraukset.

Maaliskuussa 2006 alus vaihtoi perheen sisällä omistajaa. Uudeksi omistajaksi merkittiin Helsingin höyrylaivaosakeyhtiö. Samalla laivan Helsingin aikainen nimi s/s Norrkulla otettiin uudelleen käyttöön ja laiva hyväksyttiin Museoviraston ylläpitämään perinnelaivarekisteriin.

Alus sai laituripaikan Halkolaiturin läheltä Pohjoisrannasta ja se toimii kesäisin tilausristeilyliikenteessä. Talvet Norrkulla on viettänyt arvoisessaan seurassa Suomenlinnan kuivatelakalla.

S/s Norrkulla Suomenlinnan kaleeritelakalla keväällä 2007.

 

TAKAISIN
 
  TAKAISIN